Olipa kerran lumottu sukupolvi, jonka mielestä kaiken piti aina olla uutta ja hienoa. Niinpä he hylkäsivät surutta vanhat tavaransa. Niitä heitettiin roskiin, säilöttiin vinteille ja kellareihin, joku sentään älysi kärrätä tavaransa Kierrätyskeskukseenkin. Mutta kukaan ei nähnyt niissä mitään arvokasta. Ja mikä hullunkurisinta, sitä mukaa kun tämä kummallinen sukupolvi haali enemmän ja enemmän, heidän uudet ja hienot tavaransa muuttuivat silmänräpäyksessä vanhoiksi ja kuluneiksi. Onneksi jotkut näkivät, että touhussa ei ollut yhtään järkeä.

Eräänä päivänä Trashion Queen saapui kaupunkiin. Hän sanoi: "Vanha on hienoa, sitä paitsi siitä voi tehdä uutta ja vielä hienompaa!" Silloin lumous murtui, ja Trashion-kuume valtasi melkein jokaisen. Old is the new new, kuului uusi iskulause. Tavarat saivat kertoilla tarinoitaan, ne saivat ravistella pölyt harteiltaan ja asettua ilahduttamaan ihmisiä. Ainakin niitä, joilla oli tyylitaju tallella.